*Rauha nyt,
tää maailma on vihaan kyllästynyt
Saamelaisten kansallispäivä on täältä Etelä-Karjalasta käsin aika kaukainen juttu, mutta joka vuosi aihetta tietenkin lähestytään. Ekalla muistaakseni laulettiin, tokalla luin sadun, mutta nyt kolmannella tuntui siltä, että on jo paneuduttava ihan oikeasti alkuperäiskansan käsitteeseen. Kyselin pitkin facebookia hyviä ideoita, ja ensin ei meinannut oikein mitään, sopivaa löytyä, mutta kyllä niitä sitten kertyikin oiva setti.
Luokassa käsitellään parhaillaan Suomen maisema-alueita, ja tälle viikolle osui sopivasti Lappi. Halusin tehdä ehdottoman selväksi sen, että Lappi sinällään ei tarkoita neljäntuulenlakkeja ja noitarumpuja, vaan ne ovat saamelaisten omaisuutta. Puhuimme yleisesti siitä, miltä tuntuisi, jos jotkut hankkisivat meidän kansallispukujamme pilailukaupasta tai käyttäisivät meitä mainoskuvituksena ihan kyselemättä. Ajattelin ensin, että tämä olisi hankala keskustelu, mutta näköjään kolmasluokkalainen tajuaa vallan mainiosti, että toisten kulttuuri ei ole mikään pelleilyväline.
Aloitimme katsomalla videon Saamen lipusta, jonka jälkeen huolellisesti väritimme jokaiselle omat liput. Tässä vaiheessa lapsille oli jo hyvin selvää, että lippu on tosi tärkeä kansallinen symboli, eikä kukaan halunnut hutiloida. Osa värittikin hyvin, hyvin h a r t a a s t i, ja toiset pääsivät saman tien kokeilemaan saamenkielisiä fraaseja. Tämä oli mieletön hitti! Tosin parhaani mukaan paheksuin kaikkia "oispa kaljaa" -käännöksiä, mutta löytyi sieltä kyllä kaikenlaista! Yrittäkääpä sanoa saameksi seitsemän kaunista mustaa pikkulintua istuivat ja litkivät vettä suolten läpi vatsaan!
Liput liimattiin vihkoihin ja alle kirjoitettiin muutama yhdessä käsitelty fakta saamelaisuudesta. Katsoimme Ruotsin talentissa voittaneen joiun, joka kirvoitti keskustelua musiikin keinoista herättää tunteita. Lasten mielestä sanat kuulostivat ihan höblöblööltä, mutta tunnelma oli kuitenkin surullinen. Lopuksi jokainen sai vielä valita mieluisimman puvun tutkittavakseen. Tästä tulikin varsinainen lähdekriittisyyden oppituokio, koska Googlen kuvahaku tuottaa esimerkiksi Enontekiön puvun haulla myös naamiaisasuja. Lapset jaksoivat etsiä oikeita malleja värityskuviin ihailtavalla antaumuksella. Tarkoitus oli selvitä yhden tunnin loppupuoliskolla, mutta en hennonut katkaista päättäväistä paneutumista, ja annoin lasten jatkaa pukujen parissa seuraavana päivänäkin. Sehän tietysti tarkoitti sitä, että osa oli nopeasti valmiita, ja osa ehti sitten taas perehtyä fraasisanakirjaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti