Oi yökoulu! Tätä toivottiin jo viime vuonna, mutta en itse ollut silloin vielä henkisesti riittävän kypsä. Nyt oli oikea aika, kun koululle oli jäämässä myös neljäs ja kuudes luokka. Isommat tosin olivat hienovaraisesti vihjaisseet, että ei sit paljoo pienten kanssa puuhastelu kiinnosta, joten suunnittelimme illan touhut ihan oman luokan kesken. Pieni varjo kyllä lankesi suunnitelmien ylle, koska olin pari viikkoa poissa juuri ennen sovittua ajankohtaa, mutta ennätimme kuin ennätimmekin hehkuttaa tulevaa yötä kuitenkin alkuviikon aikana ihan kivasti.
Yökoulu ajoittui sattumalta samaan päivään, jolloin kaikki Etelä-karjalan koulut juhlistivat Suomen sataa itsenäisyyden vuotta. Olimme siis jo päivällä saaneet alkupalat illan teemaan, ja koska aurinkokin meitä helli, lähdimme ensin opettelemaan perinneleikkejä. Viimeinen pari uunista ulos olikin melkein kaikille ihan vieras, vaikka mielestäni leikimme sitä kyllä viime vuonna liikuntatunneilla. Jonkun muisti pettää. Lopuksi rämmimme vielä ojissa ja keräsimme pajunoksia palmusunnuntaita varten.
Sisällä Suomi-teema jatkui pistetyöskentelynä. Periaatteessa toiminta oli siis ihan samanlaista kuin päivisinkin, mutta jostain syystä oppilailla oli paljon rennompi ote tehtäviin, eikä kukaan kiirehtinyt turhaan. Olikin aika kivaa, kun pisteitä saattoi viedä ympäri koulua, eikä niitä tarvinnut siirtää pois kenenkään tieltä. Oppilaat eivät vilkuilleet kelloa, koska se ei tietenkään soinut, eikä missään juossut ketään vaihtamassa luokkaa tai ryntäilemässä välitunnille.
Meillä oli seitsemän erilaista pistettä. Yhdessä tutkittiin kansallispukujen väritystä, ja väritettiin itse valittu puku mahdollisimman tarkasti mallin mukaan. Toisessa maalattiin vesiväreillä salakirjoitusta esiin. Jokaiselle ryhmälle muodostui koottavaksi lause, jossa kerrottiin jostakin Suomen kansallissymbolista. Kolmannessa pisteessä leikattiin oman käden muotoinen paperi, joka liitettiin joutsenen pyrstöksi. Karttapisteellä piti löytää isosta Suomen kartasta kaupunkeja, joiden tiedän olevan meidän luokan oppilaiden entisiä kotikaupunkeja tai vakituisia vierailupaikkoja. Lisäksi vieressä oli pienempi kartta, johon kynällä merkittiin Lappeenrantaa aasinhäntämenetelmällä. Yhdellä pisteellä koottiin Tatun ja Patun Suomi-palapeliä, ja valmiin palapelin kanssa sai ottaa ryhmäselfien ennen kuin se pakattiin seuraavia varten takaisin laatikkoon. Saunapisteelle oli koottu saunakulttuuriin liittyviä luetunymmärtämisharjoituksia Marjamäki- ja Kasvava sanasto -materiaaleista. Viimeisellä pisteellä oli qr-koodin takana tuttu laulu, Ukko Nooa. Sen melodiaan opeteltiin kuitenkin ihan uudet sanat, eli pisteeltä löytyi Suomen lipun mittasuhteet loruna. Niitä tarvitsemme vähän myöhemmin matikan tunnilla.
Tässä vaiheessa iltaa kokosin lapset sokkoravintolaan. Siellä istuttiin ryhmäpöydissä pipot tiukasti silmillä, ja odoteltiin tarjoilijan tuomia makupaloja. Ensimmäisenä oli kaikkien tuntema Fazerin sininen, jota seurasi yhtä tuttu Reissumies. Mämmi oli melkein kaikkien mielestä aivan ihanaa siihen saakka, kunnes sai kurkata mitä oikein tuli syötyä. Siinä vaiheessa enää muutama oli innoissaan. Sukulaku maistui kaikille, samoin mustikkakeitto. Leipäjuusto lakkahillon kanssa oli aivan taivaallista, mutta useimmat sylkäisivät salmiakit suustaan, vaikka kuinka yritin julistaa, että parhaat Pantterit tulevat tosiaankin Lappeenrannasta. Ihan vihoviimeiseksi tarjottiin ksylitolipurkat. Tarkoituksena ei tietenkään ollut niinkään esitellä tuotemerkkejä sellaisenaan, vaan käydä läpi sellaista makumaailmaa, joka on Suomessa kasvaneille lapsille tuttua. Kaikilla olikin näistä makumuistoja, joita höpistiin hyväntuulisesti sillä aikaa, kun ylityöllistetty tarjoilija kokosi seuraavaa annosta.
Sokkoravintolan suupalat eivät kuitenkaan vatsaa täyttäneet, vaan lähdin kuuliaisesti vatkaamaan vohvelitaikinaa, kun lapset koristelivat virpomavitsojaan. Koska meillä ei ole vielä mitään luokan kanssa kerättyä rahaa, iltapala toimi nyyttäriperiaatteella. Vanhemmat olivat tuoneet sämpylöitä, hedelmiä, herkkuja, mehuja ja vaikka mitä. Evästarjoilujen varaaminen sujui Wilman kautta kivuttomasti, ja vielä viime tingassa sain vohveleitten paistoonkin apua lähellä asuvalta perheeltä. Laitoimme pulpetit pitkäksi juhlapöydäksi, jonka ääreen lapset kokoontuivat nautiskelemaan. Syötävää oli yllin kyllin, ja kaikki saivat varmasti vatsansa täyteen.
Patjat levitettiin juhlapöydän molemmille puolille. Valvoimme aika myöhään, mutta sitten kyllä uni tulikin kaikille nopeasti. Lauloin viimeiseksi Peikkoäidin kehtolaulun, ja jäin itse vielä valvomaan. Kyllä nukkuvat lapset ovat sitten suloisia! Aamulla sieltä sitten herättiin aika paljon isompina ja kokeneempina.
Viikonlopusta tuli yökoulun ansiosta hiukan pidempi, mutta tällä viikolla palasimme vielä yökoulun tunnelmiin monta kertaa. Harjoittelimmekin sitten yhdessä käsitekartan laatimista, ja sen perusteella jokainen kirjoitti pienen kirjoitelman valitsemallaan tyylillä, joko koko illan tapahtumista tai sitten vain yhteen aiheeseen keskittyen.
Kuulemma aika pian voitais uudestaan tulla yöksi kouluun. Olen samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti