Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa kolmannen luokan opettaja! Porukka on tuttu jo alkuopetuksesta, joten huolettomasti ruvettiin heti elokuun alkupäivinä suunnittelemaan pientä pyöräretkeä. Kohteeksi valittiin liikennepuisto, jossa pääsee ajelemaan polkuautoilla ihan oikeiden liikennemerkkien katveessa. Koko hässäkän tavoitteena oli tietysti tutustua polkupyöräilyn sääntöihin, mutta samaan syssyyn harjoittelimme myös tietotekstin lukemista, tarinan rakennetta, kappalejakoa, palautteen antamista, oman työn esittelyä, kohteen katsomista läheltä ja kaukaa, tarkkaa tussityötä sekä palauteltiin mieleen vesivärien käyttöä.
Oppilaat saivat ekana koulupäivänä tienata rahaa ja ostella koulutarvikkeita. Upouudet Pisarat houkuttelivat heti, mutta uudenlainen tekstityyppi vaati meiltä aika paljon työtä. Aivan aluksi opeteltiin tutkimaan sisällysluetteloa, josta piti osata erottaa erilaisia jaksoja sekä niihin kuuluvia lukuja. Kun samat luvut sitten löytyivät kirjan sivuilta, tarkoitus oli huomata myös sieltä samat värit ja numerotunnukset. Tässä vaiheessa tehtävänä oli selailla ensimmäisen jakson lukuja, ja valita sieltä sellaiset sisällöt, joita tarvitsisimme pyöräretken toteuttamiseksi. Tämä oli tosi vaikeaa! Lapset eivät ehkä halunneet aluksi ponnistella, vaan olisivat mielellään vain luetelleet ihan kaikenlaisia huomiota kirjan sivuilta. En nyt kuitenkaan itse tyytynyt pelkkiin mainintoihin suojatien tai polkupyörän kuvasta, joten hiillostin lapsia oikein urakalla. Lopulta saimme ekasta jaksosta rajattua pois maastokarttaan ja metsissä suunnistamiseen liittyvät aiheet pois. Tässä vaiheessa annoin lasten tehdä ryhmissä jaksoon liittyvän kokeen ihan vaan kartoitukseksi siitä, mitkä asiat he hallitsevat jo hyvin, mutta mitä vielä täytyy harjoitella. Suurin osa päätyi ihan oikeisiin vastauksiin, mutta keskustelut ja päättelyketjut olivat aika pitkiä. Siksi päätettiin opiskella jokainen valittu luku huolellisesti.
Oppikirjan luvuista opeteltiin tunnistamaan otsikot, väliotsikot, aloituskysymykset, tiivistelmät, tärkeimmät käsitteet ynnä muu opiskelua helpottava aines. Oppilaat lukivat tekstit aina ryhmissä ja pohtivat yhdessä, mitä annettavaa kuvilla kulloinkin oli, miksi tietyt käsitteet oli painettu lihavoiduilla kirjaimilla, ja miten tekstin sisältö oli jaettu väliotsikoiden alle. Jos alussa oppikirjan lukeminen olikin vielä tuntunut ylivoimaiselta, muutaman harjoituskierroksen jälkeen ympän läksyistä tuli suorastaan suosittuja. Kotitehtäväksi tuli myös oman polkupyörän katsastus, joka pääsääntöisesti tehtiin vanhempien avustuksella. Kaikkien pyörät olivat jo valmiiksi hyvässä kunnossa, ja tarkoitus olikin oppia kiinnittämään huomiota oman pyörän toimivuuteen ja turvallisuuteen.
Retkeä varten piti tietenkin suunnitella eväät! Koulultahan tulee toki aina sämpylä ja banaani, mutta alkuviikkojen rantaretkillä oltiin löydetty mainioita vadelmapaikkoja, joita ei haluttu jättää hyödyntämättä. Marjanpoiminta jäi loppujen lopuksi kuitenkin kotitehtäväksi, ja sade vesitti senkin niin, että useimmat kävivät retkellä pakastealtaalla. Saimme kuitenkin yltäkylläisesti herukoita, mustikoita, mansikoita ja niitä vadelmiakin. Leipominen oli tietenkin taas kivaa, ja siinähän tuli treenattua erilaisten mittojen käyttöä ihan tositoimissa.
Itse retki sujui kivasti, vaikka itse sössinkin aikataulut ja vettäkin satoi. Parasta oli kuitenkin huomata, että lapset todellakin välittivät yhteisen ajokokemuksen onnistumisesta. Huutoviestit kulkivat näppärästi jonon edestä viimeiselle saakka, ohituksiin lähdettiin vasta soittokellon kilkutuksen jälkeen, ja parista kaatuneesta pyöräilijästä jäätiin pitämään huolta niin pitkäksi aikaa, että ennätin itse kohdalle. Kun päästiin liikennepuistoon, heittäydyttiinkin kyllä selvästi leikkimään, koska säännöt jäi osalta porukalta saman tien unholaan. Viimeisillä ajokierroksilla kaikki sujui jo loistavasti, ja vielä jaksettiin polkea takaisinkin, vaikka matkaa oli yhteen suuntaan melkein seitsemän kilometriä.Kun päästiin kouluun, rättiväsyneet lapset pohtivat vielä ryhmissään reissun auringonsäteitä ja kompastuskiviä. Kiviksi kertyi tietysti kehno sää ja kaatumiset, joista voitiin todeta, että niille emme olisi mahtaneet mitään, vaikka kuinka olisimme etukäteen yrittäneet. Auringonsäteistä oli kuitenkin syytä iloita, koska niistä suurin osa oli hyvän etukäteisvalmistelun ansiota.
Seuraavana päivänä koottiin käsitekartta, josta värikoodattiin retken eri vaiheisiin liittyvät asiat. Sovittiin, että tällä kertaa kaikki kirjoittavat tarinan kronologisessa järjestyksessä, ja suunniteltiin myös yhdessä erilaisia aloitus- ja lopetustapoja. Kappalejakoa varten iskettiin taululle jokaiseen kohtaan tarralappu. Kokosin S2-oppilaat hetkeksi valitsemaan sopivia sanoja, mutta muuten kaikki tekivät omaa työtään. Vaikka rakenne oli yhteisesti ennalta sovittu, kaikista tarinoista tuli ihan erilaisia. Tosin aika moni kertoi, että retken jälkeen oltiin joko rättiväsyneitä tai ihan silmät ristissä 😁. Meillä on nimittäin luokan seinällä lista, johon kerätään teksteistä erilaisia sanontoja, ja juuri nuo sattuivat sopimaan tähän tarinaan. Jokainen luki itse valmiin tekstinsä koko luokalle, ja toiset saivat kertoa, mihin asiaan kiinnittivät huomiota kuulemassaan tarinassa. Vielä emme yritäkään antaa varsinaista korjaavaa palautetta, vaan keskitymme tekemään havaintoja ja puhumaan niistä selvästi ja ystävällisesti.
Kuvistunnilla askarreltiin kaikille omat kurkistusikkunat, joiden kanssa lähdettiin zoomailemaan koulun pihalle polkupyöriä. Ideana oli nähdä yksittäisestä polkupyörästä vain osa tai katsoa sitä jostain jännästä kulmasta. Osa pystyi siirtämään tämän myös paperille, mutta moni piirsi silti kokonaisen polkupyörän. Meillä oli inspiraatiokuvana Etsystä löytyneen taiteilijan polkupyörätyö, ja sen mukaisesti lähdettiin maalaamaan taustaa värikkääksi. Osa lapsista suhtautui työhön kuin värityskuvaan, ja olisi aluksi maalannut jokaisen pinnan välinkin erikseen. Lopputulos oli kuitenkin aivan mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti