keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Oi maamme!

Suomi100 oli ja meni, mutta meidän luokka ei juhlinnasta hyytynyt, vaan jatkoimme kotimaan tutkimista vielä kevätlukukaudellakin. Nyt iso projekti on loppusuoralla, ja itsellenikin alkaa pikkuhiljaa hahmottua, että mitäs kaikkea tässä oikein tulikaan opittua. Kaikkihan alkoi siitä, kun kysyin lapsilta mitä he haluaisivat Suomesta opiskella, ja heti ensimmäisenä vastattiin, että tosi kiva olisi oppia kaikenlaisia asioita suomalaisista eläimistä. No, Pisarahan tarjosi pelkkää karttaa ja säätietoja, joten jotain muuta piti keksiä. Päätin lähestyä aihetta maakuntatunnusten kautta. Lopulta tämä kaikki venyi ryhmätyöksi, jonka puitteissa opiskeltiin äikkää, matikkaa, ympäristöoppia, kuvista, kässää ja musiikkia. Niiden ohessa harjoiteltiin systemaattisesti työskentelytaitoja ja toiminnanohjausta sekä tiedonhakua ja lähdekritiikkiä. Pureuduimme mainontaan ja esiintymistaitoihin, vuorovaikutukseen ja kiusaamisen selvittelyyn. Classroomin ja Driven käyttö tulivat viimeistään nyt tutuiksi. Opettelimme auttamaan ryhmäkaveria ja ottamaan vastuuta omasta työstä. Erityisen hyvin kehityttiin itsehillinässä, kun virheitä tuli vielä niiden korjaamisenkin jälkeen. Ja lopputulos on mahtava! 

Ympäristöoppi


Heti aluksi tutustuimme erilaisiin tapoihin jakaa Suomen kartta osiin. Näytin vähän arveluttavan meemin, jossa on yksi kirosanakin mukana, mutta siitä toivuttiin aika nopeasti, eikä sitä ollutkaan ihan pakko hokea koko päivää. Näiden karttakuvien jälkeen katseltiin Suomea myös maakunniksi ja maisema-alueiksi pilkottuna. Jälkimmäinen kartta jäi seinälle, koska perehdyimme ihan perinteisesti oppikirjaa lukemalla maisema-alueisiinkin. Maakuntakarttakin oli tarjoitus pitää esillä ja siihen piti liittää yhtä sun toista tietoa, mutta koska keväälle tuli vielä yksi sisäilmasiirtymä, en enää jaksanut ripustella repeileviä papereita mihinkään. Sen sijaan taululle jäi lista maakuntien tunnuseläimistä hintatietoineen. Meillä oli myös vanhemmiltani "lainattu" kartta, jossa korkeudet ja pinnanmuodot ovat kirjaimellisesti käsin kosketeltavissa. Lisäksi pelasimme Tatun ja Patun Suomi-peliä. Kaupunkien sijainteja pelasimme magneeteilla ja hyrrällä Bump-pelin säännöillä. Hyrrällä pyöräytetään kaupunki, ja sen saa merkitä omalla magneetillaan. Jos toinen pelaaja saa saman kaupungin, sen voi vallata vaihtamalla oman magneetin tilalle. Jos taas itse saa uudella pelivuorollaan saman, sen voi lukitaLukituista kaupungeista saa pisteen, ja pelin voittaa tietysti se, jolla on lopuksi eniten lukittuja kaupunkeja. 

Matematiikka

Jokaiselle eläimelle asetettiin hinta, ja oppilaat saivat ryhmittäin tuhannen euron budjetin. Tältä pohjalta piti ruveta miettimään mitä eläimiä omaan maakuntaeläinpuistoon halutaan hankkia. Toteutus oli vapaa: sai valita pelkkiä pieniä eläimiä, pelkkiä söpöjä eläimiä, vain yhtä eläinlajia, tai ihan mitä tahansa. Joka ryhmän piti kuitenkin esitellä minulle kolme eri vaihtoehtoa eläinhankinnoista. 

Aluksi hinnat oli pyöristetty kymppien tarkkuudelle, ja laskut laskettiin päässä. Tästä siirryttiin allekkainlaskuihin. Ensin harjoittelemme systeemin aina lapsilla ja kymmenjärjestelmäpalikoilla. Lattialla on palikoiden värien mukaan neljä paperia, joiden päälle astuu neljä lasta ykkösiksi, kympeiksi, sadoiksi ja tuhansiksi. He saavat käsiinsä oikean määrän palikoita. Joku lapsista on Plussa, joka ottaa itselleen samaisia palikoita yhteenlaskettavan määrän. Hän aloittaa ykkösistä, ja antaa tälle kaikki ykkösensä. Sitten sama tehdään kympeille ja satasille, ja tarvittaessa tuhansillekin. Jos jossain kohdassa käteen jää enemmän kuin yhdeksän palikkaa, koko luokka päästää hirvittävän hälytysäänen. Silloin tiedetään, että palikat on vaihdettava suuremmaksi yksiköksi. Plussa hoitaa homman, mutta saman tien kajahtaa uusi häläri. Ykkösten paikalle ei nimittäin saa jäädä kymppejä, eikä kymppeihin satasia. Ne asetetaan varovasti viereisen lukuyksikön edustajan päähän, ja ne saa laskea sielä alas vasta sitten, kun laskutehtävä osuu omalle kohdalle. Kun lopulta tarkastamme tuloksen, teen saman myös numeroilla taululle. Vähitellen lapset tekevät laskut palikoilla omalla paikallaan, ja tästä siirrytään jo aika kivutomasti vihkotehtäviin. 

Ihan projektin lopulla laskettiin vielä kunkin ryhmän eläinhankintojen loppusumman ja tonnin budjetin erotus, samalla tavalla palikoilla. Superhauskaa oli nollien yli lainaaminen, kun minä otin esimerkiksi kymppilapsen käsistä kiinni ja esitin kuin nukketeatterina, kuinka kymppi pyytää sataselta lainaa. Lainaamisen merkiksi lapsille laitettiin päähän kynät, kun ei kehdattu piirtää otsaan viivaa, ja tuttuja hälytysääniä päästeltiin taas aina, kun jollain paikalla oli vääriä yksiköitä. 

Äidinkieli

Tässä jaksossa fokus oli tietotekstin ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Eläintietoa etsittiin lähinnä netistä, ja löytyneen tiedon perusteella laadittiin ensin ajatuskarttoja. Tarkoituksena oli kuvata jokaisen eläimen ulkonäköä, ravintoa ja elinympäristöä. Elinympäristö oli todella vaikea! Aluksi lapsille kelpasi mikä tahansa tieto, ja ajatuskarttoihin kirjoitettiin hartaasti siilien elinolosuhteista eri puolilla maapalloa. Kun muistettiin rajata tarvittava tieto Suomen rajojen sisään, jouduttiin vieläkin pohtimaan, mistä tieto elinympäristöistä oikein löytyy. Meillä oli kyllä ihan hauskaa, kun mietittiin mitä kaikkea voisi tarkoittaa esimerkiksi kettu esiintyy, kettu viihtyy tai kettua tavataan. Lopulta piti yhdenmukaistaa kertyneet tiedot oman ryhmän kesken, ja jokaisesta eläimestä kirjoitettiin pieni esite. Tässä tarkoituksena oli antaa sen verran tietoa kuin voisi kuvitella minkä tahansa eläinpuiston esittelykylteissä lukevan. 

Työt esiteltiin rinnakkaisluokkalaisille aika perinteiseen tapaan. Olin kuitenkin hyvin iloinen siitä, että lapset lähtivätkin ihan spontaanisti kertomaan omasta työpanoksestaan ja ryhmätyön sujumisesta sen sijaan, että olisivat lukeneet suoraan papereistaan paljonko pupu painaa. Aivan projektin lopuksi opettelimme docsin käyttöä, ja laadimme yhdessä tehtävänannon syväluotaavaan retrospektioon. Lapset kertoivat lyhyesti projektin käytännön asioista, mutta tärkeintä sisältöä oli oman työskentelyn ja oppimisen puntaroiminen. Apukysymykset koskivat projektin aikana harjoiteluja toiminnanohjauksentaitoja. Oppilaat kuvasivat esimerkiksi missä tilanteissa he tarvitsivat joustavuutta ja miten sen käyttäminen helpotti ryhmätyöskentelyä. Teksteistä tuli aivan mielettömän hienoja!

Kuvataide


Perehdyimme jokaiseen maisema-alueeseen myös kuvataiteen keinoin. Piirsimme Etelä-Suomesta kaupunkikuvan ja harjoittelimme yhden pakopisteen perspektiiviä. Tähän työhön haimme sarjakuvamaista piirustustyyliä. Pohjanmaalta valitsimme pellot, ja työstimme yhä edelleen perspektiiviä. Keskiössä oli kuitenkin mielikuvituksellisemmat värimaailmat ja erilaiset tekstuurit. Lappi inspiroi tutkimaan revontulia. Kokeilimme, kuinka suora viiva muuntuu kaariksi leikkaamalla ja liimaamalla. Vaara-Suomen rinteet ja tykkylumi innoittivat tutustumaan valööriin ja etäisyyden kuvaamiseen. Järvi-Suomen itseoikeutettu tähti oli puolestaan saimaannorppa, jota työstimme hiilellä. Ainoastaan Saaristo-Suomi on tekemättä, mutta idea on jo: rakennamme yhdessä pienen juhannussalon.

Varsinaiseen eläintarhaan suunniteltiin ryhmätyönä logo ja esitteiden yhteinen värimaailma ja ulkoasu. Jokainen piirsi myös oman kartan, jossa tuli näkyä kaikkia niitä elinympäristöjä, joissa tarhaan valitut eläimet elävät. Koska olimme jo syksyllä tehneet varsinaisia karttatöitä, katseltiinkin nyt malliksi erilaisia mainos- ja esitekarttoja huvipuistoista ja eläintarhoista. Niissähän saattaa kulkureitit näkyä ylhäältä päin, vaikka eläimet ja rakennukset onkin kuvattu sivulta.

Kässä ja musiikki

Näiden aineiden sisällöt olivat paljon löyhemmin aiheessa, mutta liippasivat kuitenkin melko läheltä. Molemmissa oli vähän toimintavaikeuksia, koska meillä ei ole ollut muutamaan kuukauteen käsityöluokkaa eikä oikein tarvikkeitakaan. Teknisen työn tiloissa lapset kuitenkin nakuttelivat Suomen kartat nauloilla, joihin sitten pujoteltiin lankoja oman mielen mukaan. 

Myös musiikin tilat ja välineet ovat olleet hiukan haasteelliset, mutta hiihtoloman tietämillä piano löysi jälleen tiensä minun luokkaani. Olemme siis edelleen laulaneet maakuntalauluja! Lauluja harjoittelemalla voi siis ansaita nokkahuilun varteen karatevöitä. Tämä projekti jatkuu vielä ensi vuonnakin, mutta eihän se haittaa. Otetaan sitten rinnalle vaikka Pohjoismaiden kansallislaulut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti