sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Mitä tehtäis?

                                                         

Olen mukana Oppilaiden osallisuudesta johtajuuteen -hankkeessa, josta olen aiemminkin kirjoitellut. Sen tavoitteena on lisätä osallisuuden kokemuksia ja oppilasjohtajuutta kaikissa koulun arkisissakin tilanteissa. Tässä ei siis ainoastaan kysellä oppilaiden mielipiteitä tai järjestetä jotain ylimääräistä toimintaa, vaan pyritään tuomaan osallisuus jokapäiväiseen opiskeluun. Näitä taitoja lapsilla ei yleensä ole valmiina, vaan niitä täytyy opettaa. Omassa luokassani olen koulinut lapsia osallisuuteen ensimmäisestä luokasta lähtien. Pääsimme siis jo silloin siihen pisteeseen, että kompromissit ja sopimiset ovat ihan arkipäivää. Yhä edelleen samat konstit ovat käytössä, eivätkä lapset enää tarvitse tällaiseen opettajan apua. Tästä ollaan kasvettu pitkälle, ja nyt nelosella lapset todellakin osallistuvat oman opiskelunsa suunnitteluun.

Tänä syksynä aloitimme ympäristöopin opiskelun jälleen kerran tutkimalla oppikirjan sisällysluetteloa. Tykkään kovasti sisällysluetteloista, numeroinneista ja värikoodauksista, ja siksi opetan niiden hyödyntämistä lapsillekin. Pyysin lapsia tutkimaan kirjan sisältöä pelkästään sisällysluettelon perusteella, ja ehdottamaan sitten toisille, mistä jaksosta olisi kiva tehdä monialainen projekti. Lapset olivat aika yksimielisiä, mutta äänestimme silti. Seuraavana päivänä pohdimme, minkälaisia tehtäviä teemaan voisi yhdistää. Käytimme suunnitteluun vielä kolmannenkin opetuskerran, jolloin lähdettiin yhdistelemään toivottuja työtapoja jakson varsinaisiin sisältöihin. Ideat olivat loistavia! Erityisen iloinen olin siitä, että lapset hyödynsivät paljon aikaisempien vuosien vastaavia tehtäviä, mutta he eivät jämähtäneet näihin tuttuihin juttuihin, vaan kertoivat heti, miten esimerkiksi tutkimusaskartelusta voisi kehitellä monimutkaisemman version. Heillä on mielessä viimevuotinen kala-askartelu, johon yhdistettiin tietoa kalojen anatomiasta, mutta se oli aika lailla opettajajohtoinen työ. Nyt tulee varmasti mielenkiintoisempia askarteluja. Näiden lisäksi lapset ovat ideoineet ainakin yhteisen kuvistyön, johon yhdistetään jokaisen omia kuvistöitä, esityksiä eskareille, Kahoot-visaa rinnakkaisluokalle, metsäaiheisien laulujen kavalkadin, sekä erilaisia ideoita perinteisen ryhmätyön suorittamiseen. Minun murheekseni on sitten jäänyt ideoida lähinnä yksityiskohtia: tietotekstin lukemista, lajin tunnistamista, käsitteiden ymmärtämistä, S2-opetusta, sanaluokkien käsittelyä, TVT-ohjeistuksien väsäämistä. Nyt jakson kolme ensimmäistä kappaletta ovat olleet vielä aika paljon meikäläisen ohjaamaa, koska yritän saada perustaidot kuntoon, jotta voidaan jatkaa itsenäisemmin. Tästä eteenpäin ohjeita ja omaa työskentelyä pääsee säätelemään LeaDon taskuston avulla.

Tähän mennessä ollaan siis tehty tällaista. Käytössä on Pisara ja soveltuvin osin myös selkokielinen Päivänselvää. Pisaraan kuuluu äänikirja, ja Päivänselvän kappaleisiin luen yleensä itse tekstin  QR-koodin taakse kuunneltavaksi. Aluksi laadimmekin yhteisen ohjeen kappaleiden lukemiseen ja äänitiedoston hyödyntämiseen. Oppilaiden on tarkoitus oppia poimimaan tekstistä keskeiset käsitteet, etsiä niille selitykset, verrata kuvia ja kuvatekstejä väliotsikoihin, ja sen sellaista. Äänikirjan suurin hyöty lienee se, että heti alkuun lapsi kotonakin näkee, ettei läksyn läpikäymiseen menekään muutamaa minuuttia kauempaa, vaikka toki ihan tärkeää on sekin, että sama teksti tulee sekä luettuna että kuultuna.

Oppilaat harjoittelivat eliöiden luokittelua sanalappujen ja jätskitikkujen kanssa. Huomatkaa taas värikoodaus 😍! 

Tutustuimme pölytykseen leikkimällä kukkia ja mehiläisiä 😀. Rakensin ahkerille mehiläisille niityn pillimehuista ja juustonaksuista. Mehiläiset lennähtivät valitsemaansa kukkaan, josta imivät mettä ja siinä samalla sormiin tarttui juustonaksuista siitepölyä. Kun medet oli juotu, oli aika pyrähtää seuraavaan kukkaan ja pölyttää mujut sormista sinne. Huomenna koko keissi kuitataan vielä Draw & Tell -sovelluksella omaksi tarinaksi.

Opiskelimme niittykasvien nimiä sekä sisällä että ulkona. Ulkona jokainen sai yhden kuvakortin, jonka kasvi piti tunnistaa. Sitten mentiin reippaasti esittäytymään kasvin nimellä: "Päivää olen niittyleinikki!" Jos toinenkin osasi esittäytyä, kortit vaihdettiin, ja sitten vaan sata kertaa ilmainen uusinta aina eri kasvin kanssa. Koska kaiken maailman pihatatarit  aina välillä katosi mielestä, vähän matkan päässä oli puussa kirjan aukeama lunttilappuna.

Luokassa jatkettiin samoilla korteilla niin, että kortit pidettiinkin piilossa. Piti etsiytyä satunnaisen parin luo ja yhtaikaa vedettiin kortit esiin. Se, joka ensin osasi sanoa toisen kasvin, sai kortit itselleen. Opella oli pieni varasto lisäkortteja, josta häviäjä sai hakea uuden, jos käsi jäi tyhjäksi. Eniten kortteja kerännyt tietenkin voitti koko kisan.

Lopuksi otettiin vielä pieni ryhmäviesti, jossa opettajan huudon perusteella piti viedä oikea kasvi taskutauluun. Tästä en pysty nimeämään voittajaa, pääasiallinen tavoite oli ihan vaan hirmuinen hinku ja ylimääräisen energian purkaminen.


Teimme myös ihanan retken suolle. Ennätimme sielläkin leikkiä erilaisia luokitteluleikkejä (mm. söpöt ja ällöttävät eläimet, lentävät tai uivat eläimet jne.), mutta upeinta oli tuoksutella suopursuja, ihastella rahkasammalta ja tunnustella upottavaa maastoa. Koulun vieressä oleva suo on ihan erilainen kuin oppikirjan suo, joten tuli laajennettua suon mielikuvaa oikein kunnolla. Retken jälkeen teimme yhteisesti Metsähallituksen Seikkailu Suolla -julkaisun adjektiivitarinan. Tästä alkaa siis myös sanaluokkajaksomme.


                           
Suot on suuret Suomenmaassa,
rimmet sekä nevat.
Suomen soilla hallan immet
öisin karkelevat.

-Eino Leino








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti