Kun laumani on ekalla, meillä oli joka perjantai pari tuntia pistetyöskentelyä. Itse asiassa pisteet jäivät kyllä paikoilleen myös seuravalle viikolle, ja niillä pääsi työskentelemään myöhemminkin, mutta se varsinainen lähtölaukaus annettiin aina perjantaisin. Tokalla lukujärjestys ei jotenkin taipunut tähän, vaikka työtapana tämä säilyi toki silloinkin. Nyt tuli kuitenkin sellainen fiilis, että systeemi täytyy viritellä uudelleen käyntiin!
Tämän syksyn ekat pisteet oli kyhätty lähinnä lukusuoran käsittelyyn. Meillä oli kahdeksan eri pysäkkiä, ja yksi jokeri, jonka joku lapsista nappasi pöydältäni, kun luuli, että se kuului suunnitelmaan. Ei kuulunut, mutta sopi hommaan loistavasti, eli muna oli ehdottomasti kanaa viisaampi. Osalle pisteistä tulostin Varga-Neményi-yhdistyksen powerpointteja, joissa vihjeiden perusteella täytyy löytää oikea luku tai lukuryhmää määrittävä sääntö. Näitä ollaan tehty yhteisesti, ja ajattelin pisteitä lähinnä ylöspäin eriyttäviksi, mutta avun kanssa ihan kaikenlaiset parit selviytyivätkin tehtävistä hienosti. Apuna oli satataulut ja läpinäkyvät dimangit, joilla merkittiin sopivia lukuja vihjeiden mukaisesti. 
Yhdellä pisteellä pääsi heittämään kymppi- ja ykkösnoppia. Niistä rakennetut luvut kirjoitettiin laminoiduille lukusuorille, joita sitten täydennettiin eri sääntöjen mukaisesti. Lukusuoriin piti merkitä lukuja aina kahden, kolmen tai viiden hyppäyksillä. Jos laskeminen ei onnistunut omin voimin, vieressä oli uraviivain ja sopivia värisauvoja hyppyjä helpottamaan.
Seuraavaksi ykköset ja kympit sai pyöritellä hyrrällä. Luku merkittiin kuminauhalla uraviivaimeen, minkä jälkeen piti laskea kuinka kaukana se on luvuista 30, 50 ja 100. Uraan sai laittaa laskemisen tueksi kymppisauvoja, mutta tehtävä piti osata kirjoittaa myös matematiikan kielellä. Ei muuten ollut helppoa! Kun lukuna oli 17, lukusuoralta löytyi kyllä ihan oikea tulos sen ja sadan erotuksesta. Valkotauluun laskuksi ilmestyi kuitenkin 100+17 tai kaikkien suosikki 100-83. Useimmat muistivat, että erotusta varten tarvitaan vähennyslaskua, mutta kahden tunnetun luvun käyttäminen ei tänään ollut kovin suuressa huudossa. 
Selvästikin rakastan näitä uraviivaimia, mutta siis tälläkin pisteellä sille oli käyttöä. Pussissa oli lukukortit 0-100, ja ensin sieltä napattiin yksi aloitusluvuksi. Luku merkittiin uraviivaimeen kuminauhalla. Sitten molemmat pelaajat saivat kaivaa pussista omat kortit. Lukuja verrattiin aloituslukuun, ja se pelaaja, jonka luku oli lähempänä, sai molemmat kortit. Tarkoitus oli pelata niin pitkään, että jompikumpi saa 20 korttia, mutta tältä pisteeltä joutui ihan erikseen raastamaan lapset irti.
Taululle on taas ripustettu lanka lukusuoran virkaa toimittamaan. Toistaiseksi siinä ei ole mitään valmiita askelmia, vaan tänäänkin niitä piti asetella ihan itse. Olin värikoodannut kolme eri tehtävää, joista helpoimmassa lukusuoralle aseteltiin kaikki täydet kympit lukualueella 0-100. Muissa tehtävissä lukualueet olivat 1-28 ja 40-80, ja niiden välillä olevista luvuista olin arponut muutaman ihan sattumanvaraisesti. Langassa kulkee helmiä, joilla sai ensin etsiä puoliväliä. Vaikka tätäkin tehtävää ollaan tehty paperiliuskoilla ja mittanauhoilla moneen kertaan, tehtävä oli tosi vaikea. Osalle lukusuora on ilmeisesti aina ja ikuisesti 0-100. On ainakin meikäläisellä vielä töitä tehtävänä.
Jokerina pohjalla oli nopeasti jostain tulostettu arvauspeli. Tämä sentään sujuu loistavasti! Lapset ovat näppärästi oppineet tutkimaan lukujen ominaisuuksia, eikä kukaan huutele lukuja ihan pystymetsästä. Ilahduttavaa oli, että tehtävässä kyseltiin myös luvun numeroiden summia ja erotuksia, eikä pelkästään parillisuutta tai onko suurempi kuin 15.
Tällä kertaa siis pelkkää matikkaa ja vieläpä aika yksitoikkoisesti yhtä ja samaa aihetta. Ensi perjantaita varten on kyllä jo vähän muutakin mielessä. Eiköhän tämä tule taas tavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti