Tuiki tavallista

Välillä eli aika usein tuntuu siltä, että oikein mitään ei saada aikaan, mutta kun sitten ryhtyy listaamaan tekemisiään, saa huomata olleensa ihan väärässä. Tällä viikolla kävi vähän niin. Kirjoitan aina alkuviikosta summittaisia tavoitteita taululle, ja perjantaina sitten kuittaan sieltä valmiiksi saatetut hommat. Meillä on harvoin ainekohtaisia eikä oikeastaan ikinä tuntikohtaisia suunnitelmia. Niiden sijaan kirjoittelen taululle aika laajoja kokonaisuuksia, joita sitten oppilaitten kanssa yhdessä hiotaan eri suuntiin. Joskus hidastellaan, koska useampi oppilas on poissa, joskus jotain ei vain ehditä, ja toisinaan joku ajatus huomataankin ihan naurettavaksi ja tehdään sen sijaan jotain ihan muuta. Joskus joku yksittäinen juttu nousee hitiksi. Tällä viikolla sellaisia olivat ilmansuuntakoodaus sekä pariluenta.

Luokassa on tosi eritasoisia lukijoita, mutta ihan jokainen on todella innokas. Olen kuitenkin huomannut, että jos he lukevat ääneen kaverille, he lukevat sujuvammin, tarkemmin, eläytyvämmin ja kaikin puolin vastuullisemmin. Siksi kirjojen lukemiseen käytetään aikaa myös pariluentana. En kuitenkaan tykkää ajatuksesta, että kuunteleva osapuoli voi rauhassa vaipua vaikka koomaan, joten ollaan kehitelty erilaisia salapoliisitehtäviä kaverin tekstistä. Tavallisesti toimitaan niin, että kaikki hakevat omat keskeneräiset kirjansa ja yrittävät etsiä sellaisen parin, jonka kanssa eivät ole pitkään aikaan tehneet samaa puuhaa. Lukupari istuu vierekkäin siten, että kumpikin näkee tekstin hyvin. Kirjan varsinainen lukija saa lukea ääneen kymmenisen minuuttia, ja toisen on syytä seurata tekstiä tarkasti sekä silmillä että korvilla. Kun aika on loppu, alkaa nimittäin ne salapoliisihommat. 

Kuuntelija muuttuu salapoliisiksi, jolle lukija antaa vihjeitä. Hän sanoo luetulta sivulta yksittäisen sanan tai kokonaisen lauseen, ja kuuntelijan täytyy löytää se mahdollisimman pian. Poikkeuksetta tästä selviytyy aika helposti, jos on seurannut tekstiä tarkasti, mutta jos on vain lööbaillut, joutuu lukemaan melkein koko sivun uudestaan. Olenkin harkinnut jotain pistemenetelmää muutamalle houkuttimeksi, jos vaikka se alkuvaiheen seuraaminen saisi siitä jotain lisäarvoa . Tänään lukija luki jostain kohdasta lauseen, mutta jätti siitä yhden sanan sanomatta. Kuuntelijan tehtäväksi jäi selvittää kyseinen sana. Tätä tehdään muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen vuoroja vaihdetaan. Minä kiertelen pitkin koulua etsimässä lukupareja piiloistaan ja kuulostelen samalla lukemisen sujuvuutta. Kun lapset tulevat aina vähän omaan tahtiinsa takaisin luokkaan, he jatkavat oman kirjansa parissa. Meillä on muutamia kielitiedon käsitteitä taskunopassa, jota heittämällä saa ryhtyä etsimään omasta kirjasta sanoja joissa on vaikkapa diftongi tai pitkä vokaali. 

Harjoittelimme viikolla myös ilmansuuntia ja karttaa monin eri tavoin. Oli jumppaa, juoksukisoja, piirtämistä, suunnistusta ynnä muuta, mutta ruutupiirrosten tekeminen ilmansuuntavihjeiden perusteella ylitti kaikki muut aktiviteetit. Ensin teimme harjoituksen yhdessä, ja yksi pöytäryhmä huomasi nopeasti, että ohjeiden kuuntelemisessa saattaisi olla jotain ideaa. Koska heillä meni kaikilla heti kättelyssä mönkään (ja se oli kaiken kukkuraksi ihan kaikista hienoin kuva, käärme!), lupasin lisää samoja hommia. Seuraavana päivänä piirrettiin krokotiiliä, mutta taas pari lasta putosi kärryiltä. Hirveät itkut ja pienet raivaritkin siitä tuli, mutta päätin vielä tuoda samoja tehtäviä perjantaipisteille. Ajattelin, että kovin suurta suosiota se piste ei saavuttaisi, mutta kun aamulla nopeasti kuvailin mitä töitä on tiedossa, joka ikinen ilmoitti haluavansa ensimmäisenä ilmansuuntapisteelle! Luultavasti siis myös ensi viikolla on sama piste uusilla kuvilla.

Tänään oli kaiken kaikkiaan vähemmän pisteitä, mutta niillä viivyttiin aika pitkään. Nokkahuilupajassa pääsi säveltämään ilman nuotteja, enkkupisteillä treenattiin värejä ja numeroita. Matikkapelinä oli tänään kymppeihin ja ykkösiin liittyvä spinneripeli. Vähän lällyä, mutta aika sopivaa perjantain viimeisille tunneille. Kaikki kortit, hyrrät, jalokivet ja pelilaudat kuitenkin tekevät opiskelusta heti vähän hauskempaa, ja nythän näiden pelien idea on opittu. Jatkossa samat härpäkkeet palvelevat vaikeampien sisältöjen oppimisessa.